Kaikki tietää, mitä tarkoittaa itsepetos, mutta itsemyötätunto onkin sitten toinen juttu. Noh, ei ole rakettitiedettä. Myötätuntoa itseä kohtaan. Sitä, kun kaatuu kadulla katulaatan reunaan naamalleen keskelle väenpaljoutta, että ei ensimmäisenä katso häpeilleen ympärille, näkikö kukaan. Vaan sitä, että ehkä kajauttaa spontaanin voimasanan, mutta sen jälkeen toteaa, että voi että. Nyt kävi näin, ei haittaa. Kaikillehan niin sattuu joskus. Hieroo lempeästi maahan kopsahtaneita raajoja, lohduttaa ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Näinhän me kaikki teemme, kun näemme jonkun toisen kadulla kaatuvan. Riennämme auttamaan ja hymyllä lohdutamme. Kysymme, että onko kaikki kunnossa, sattuiko?
Entä sitten tilanne, kun olet lähdössä ulos ystävien kanssa iltaa viettämään, eikä ole mitään päälle pantavaa. Reisien välissä ei näy rakoa, mutta jenkkakahvakin näkyy. Oikeasti asu istuu hyvin, reisien välistä ei kuulukaan maailman paistaa ja ketään ei kiinnosta toisten jenkkakahvat. Jos ystäväsi seisoisi sama asu päällä edessäsi, jenkkakahvoineen, reisineen päivineen. Kiinnittäisitkö ensin huomiota olemukseen, ryhtiin, hymyyn vai aikaisemmin mainittuun? Ja vaikka pari vartalon kuhmua näkyisikin, ilmoittaisitko sen suureen ääneen ja kauhistellen. ”Meinaatko tosiaan lähteä tuon näköisenä ulos?” Tuskin. Tosin sitä kutsutaan joskus valkoiseksi valheeksi. Mutta mitä sitten?
Jos on tarkoitus lähteä ulos pitämään hauskaa ja nauramaan, on se varma illan tappaja jos mietit omaa tai kavereidesi vartalokuhmuja. Kuka siitä hyötyy? Ja oikeasti, ketään ei kiinnosta!
No valkoisesta valheesta pääsenkin sitten itsepetokseen. Sitä nimittäin kannattaa harjoittaa! Jos aamulla ei ole oikein fiilistä ja silmäpussit haittaa aamupalan syömistä, fiilis ei tulessa makaamalla parane. Tässä vaiheessa otetaan itsepetos kehiin. Astu peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja hymyile. Kaikki on hyvin ja tästä tulee aivan LOISTAVA päivä! Kyllä, tulee! Laita musiikki soimaan ja vedä parit muuvit. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Mieli huijaa kehoa ja keho mieltä. Ja tätä ihanaa itsepetoksen rinkiä kannattaa käyttää hyväksi. Kun uskottelemme riittävän paljon itsellemme jotain asiaa, alkaa se tulla meille todeksi. Hymyyn osallistuvat kasvojen pienet lihakset signaloivat aivoille, että kaikki on hyvin. Kun aivot rentoutuu, kroppa rentoutuu. Muista kuitenkin, että jos on oikea hätä, ei se hymyilemällä poistu. Itsepetoksellakin on paikkansa.